12. Totuuksia


- Shh, ääni kuului samalla hetkellä, kun Kaatri tunsi jonkun tarttuvan käsivarteensa.
- Äppäppäpää, ääni nauroi, käden ilmestyessä Kaatrin suun eteen, tämän aikoessa huudahtaa. 
Vasta kun Kaatri rauhoittui, mies irroitti otteensa. - Hyvä tyttö, mies nauroi ja veti Kaatrin kädestä, kohti tämän vankkureita.
- Rister, mitä sinä, Kaatri yritti, mutta mies nosti hänet kevyesti syliinsä ja tyrkkäsi vankkureihin, nostaen itsensä keveästi perässä.
- Minun pitäisi kysyä sinulta, mitä ihmettä sinä teit kyyhkyläisten vaunulla.
- Minä mitään, Kaatri yritti väistää kysymystä suuttuneena. Häntä sapetti että mies puhui kyyhkyläisistä, eli varmisti että Hilde oli todella Fransin vaunussa. 
- Antaisit heidän olla, tyttö pieni, ei se mies ole sinulle oikea.
- Mistähän sinä sen tiedät? Kaatri murahti vihaisesti ja istui vuoteen laidalle, kiristäen huovan ympärilleen. Jopa Roki etsiytyi jostain vaunuun ja asettui Risterin jalkoihin kuin mieltään osoittaen. - Olet vienyt minun koirani, Kaatri puuskahti.
- Ei koiraa voi viedä, eläin valitsee kenet haluaa. 
Kiukun noustessa pettymyksen seuraksi kurkkuun kutittamaan, Kaatri nousi ja nosti teepannun liedelle, lisäsi pari laihaa puun palaa punertuneelle hiillokselle ja yritti hillitä tunnekuohunsa. - Miksi kaikki ovat niin outoja, kukaan ei enää puhu minulle kuin ennen.
- Sinä et enää ole kuin ennen, sinulla ei enää ole maamoa, joka pitäisi sinusta huolta, joten oikeasti kunnialliset miehet kunnioittavat sinua. 
- Ilmeisesti sinä et kuulu heihin?
- Äppäpäp, mies sanoi kuin lapselle, osoittaakseen että Kaatri oli väärässä ja tyhmä että edes epäili asiaa.
- Enkö saa enää edes puhua? Kaatri kuiskasi, poimi emalisen teemukin käteensä ja nakkasi sen kohti miestä. Koira älähti ja siirtyi vuoteen alle.
- Viattoman eläimen kimppuun, Rister surkutteli naurua äänessään.
- Miksi sinä et voi kohdella minua kuin ihmistä?
- Tyttö pieni, sinun ongelmasi on, että haluat kunnioittavaa kohtelua niiltä, jotka eivät siihen kykene ja intohimoisia eleitä ihmiseltä, joka ei ymmärrä mitä intohimo tarkoittaa.
- Ole hiljaa.
- Sinun on aika kuulla totuus, jos et sitä muutoin ymmärrä.
- Sinäkö minulle totuuden kerrot, Kaatri sylki sanat suustaan.
- Frans ei koskaan tule rakastamaan sinua, kuten sinua kuuluu rakastaa.
- Ole hiljaa ja mene! Kaatri huusi ja säikähti omaa kovaa ääntään. 
- Minä menen tämän kerran, mutta tulee aika, jolloin pyydät minua jäämään.
- Sitä päivää et tule näkemään, Kaatri vannoi. 
Miehen mentyä Kaatri kaatoi teetä kuppiin, nosti sen huulilleen muttei pystynyt istumaan, tai rauhoittumaan. Miksi kaikki olivat häntä vastaan, nyt, kun hän olisi eniten ystävällistä sanaa kaivannut. Miten Hilde saattoi olla niin rakastettava ja ihana joka käänteessä ja hän, hän sai ihmiset vain turhautumaan tai suuttumaan, vaikka ainut mitä hän olisi halunnut, olisi ollut kunnon halaus, ja vaikka valhe, että kaikki järjestyisi. 

Vuode oli kylmä ja varpaita palelsi, Roki oli mennyt Risterin myötä. Kaatri kaivoi arkusta kaikki peitteet ylleen ja toivoi unen lämmittävän jäiset jäsenensä. Tuntui että ilma viileni nopeammin, kuin vanha kello siirsi sekuntiviisareitaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti