14. Myrskyn jälkeen


- Juo kaakaosi, kohta on aamu, hyvä jos ehdimme nukahtaa ennen aamunkoittoa.
Kaatri maistoi kupistaan ja hymyili. Rommikaakao lämmitti mukavasti kylmennyttä vatsaa. Ehkä hän voisi nukkua ihan vuoteen laidalla, laittaisi vaikka röijyn heidän väliinsä, ei kai Rister kehtaisi mitään yrittää.
Kaakaon juotuaan Rister kävi vuoteeseen, miehiseen tapaan vallaten reilut puolet kapeasta vuoteesta. Kun Kaatri palasi pienen pöydän luota, jonne oli kuppinsa laskenut, mies ojensi kätensä ja teki tilaa viereensä.
Asettuen mahdollisimman kauas miehestä, Kaatri yritti rauhoittaa takovaa tyhmää sydäntään. Ei tilanteessa ollut mitään sykähdyttävää, pelkästään ärsyttävää, Kaatri mietti, puristi silmänsä kiinni ja yritti hengittää kuin nukkuva.
- Sinun pitäisi päästää irti lapsellisista unelmistasi, Rister sanoi hiljaa ja kiersi käsivartensa Kaatrin lanteiden yli. 
Aluksi Kaatri oli aikeissa tyrkätä käden pois, ja pyytää miestä siirtymään kauemmas, mutta käsi tuntui lämpimältä ja turvalliselta. Ihan kuin viimepäivien kaaos olisi viimein asettunut, maailma olisi palannut takaisin radalleen. 
Ennen kuin Kaatri ehti saada ajatuksensa kasaan, uni veti puoleensa ja pudotti kummallisiin kuviin. 
Herätessään Kaatrilla kului hetki ymmärtää missä oli. Hän oli edelleen selin mieheen, mutta tämä oli siirtänyt koko vartalonsa, lähelle Kaatrin vartaloa, niin lähelle ettei heidän väliinsä olisi mahtunut sanomalehteä. Kaatri yritti kuunnella, oliko mies jo hereillä, mutta tavoittaessaan tämän rauhallisen hengityksen korviinsa, Kaatri oli liki varma, että tämä yhä nukkui.
Tuntui hyvältä maata miehen vieressä, lämpimässä ja turvassa, aivan kuin lapsena, kun hän näki painajaisia ja eukko antoi luvan nousta vuoteeseensa, peitteli omalla peitollaan ja piti pahat unet loitolla. Kaatri sulki silmänsä ja yritti tuntea miehen sydämen sykkeen selkäänsä vasten. 
Juuri kun Kaatri oli varma että tunsi sykkeen, mies liikahti ja sai Kaatrin liikahtamaan levottomasti. 
- Huomenta pörröpää, Rister sanoi naurua äänessään. - Luulen etten voi koskaan unohtaa hiustesi tuoksua, mies jatkoi ja suuteli Kaatrin niskaa.
Pienet kuumat väreet säkenöivät niskasta päälakeen ja alas selkään. Rister tiukensi otettaan naisen lanteilla ja veti tämän lähelleen. - Sinä olet varsinainen riesä, Rister nauroi.
 Kaatri yritti nousta nopeasti, kuin suuttuneena. Yritti peittää kaikki sisällään myllertävät tunteet, pelkän kiukun ilmeen alle kolauttaessaan kahvipannun kaminan levylle. Lisättyään pari puuta hiillokselle, Kaatri kääntyi ja huomasi, ettei pienessä vaunussa ollut paikkaa minne paeta. Ulkona oli järkyttävän kylmä ja hänen omat vankkurinsa kolkommat kuin jäävarasto tammikuussa. 
- Mikä nyt tuli? Rister nauroi ja nousi vuoteesta. 
Hetken Kaatri tuijotti miestä ja sitä, miten huopa valui tämän alastoman vatsan päältä. Vasta kun mustien sarkahousujen vyötärö tuli esiin huovan alta, Kaatri uskalsi taas hengittää.
- Onko kaikki hyvin? Mies kysyi, astuen Kaatrin eteen ja kohottaen tämän leukaa sormellaan.
- On, Kaatri puuskahti ja kääntyi kaminaa kohti, siirrellen pannua pienen levyn reunalta toiselle. 
- Onko varmasti, Rister kysyi.
Kaatri tunsi miehen kädet olkapäillään, tunsi kuinka tämä käänsi hänet itseään vasten, muttei nostanut katsettaan miehen silmiin.
- Älä ole hassu, mitään ei tapahtunut, olet edelleen puhdas kuin pulmunen, Rister nauroi, antoi käsiensä pudota ja veti pellavapaidan päälleen ja paidan päälle paksun neuleen ja harmaan pipon päähänsä, ennen kuin astui ulos valkeuteen.

- En minä ole hassu, Kaatri kuiskasi miehen mentyä. - Minä olen tyhmä ja lapsellinen. Varoittamatta kyyneleet nousivat silmiin ja valuivat poskille ja saivat nenän vuotamaan noroina. Kaatri nosti kiehuvan vesipannun liedeltä, lisäsi kahvin poroja pannuun ja nosti sen takaisin liedelle, jotta kahvi kiehahtaisi vielä kerran, sen jälkeen hän kaatoi tilkan kylmää vettä pannuun jotta kahvi selkenisi ja kävi istumaan vuoteenlaidalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti