16

- Ei minulla ole muuta kotia kuin sirkus, Kaatri kuiskasi ja sulki silmänsä, nojautuen miehen reittä vasten. Siinä muhissa istuen, tirehtöörin lähellä hän tunsi olonsa turvallisemmaksi kuin viimeisten päivien aikana. 
- Voi sinua, tirehtööri sanoi ja silitti Kaatrin hiuksia. - Voi sinua. 
- Oletko tosissasi että meinaat lopettaa sirkuksen? Kaatri kysyi ja katsoi vanhaa miestä.
- Olen kiertänyt liian kauan, seuraava talvi tekee minusta lopun.
- Mutta vaunusi on lämmin ja hieno, joku toinen voi hoitaa kuulutukset.
- En minä voi kulkea seurueen mukana, ilman roolia. Olen tirehtööri ja kun en sitä tointa voi enää hoitaa, on aika astua sivuun ja jättää tilaa nuoremmille. 
- En voi jatkaa jos sinä lopetat.
- Voi tyttö hyvä, sinä voit ennustaa vaikka hamaan hautaasi asti. Se mitä olen kuullut lahjoistasi, riittää vakuuttamaan minut siitä, että minä olen vain este urallasi.
- Älä ole hoopo, minä en osaa  ennustaa, kerron vain mitä mieleeni pälkähtää.
- Älä aliarvioi lahjojasi, tirehtööri kuiskasi.
- Lahjoja? Mitä lahjoja minulla on? Olen vain kuunnellut eukkoa, yleensä salaa, tämän ennustaessa ja nyt yrittänyt muistaa, mitä tuolloin lapsena kuulin, kun jäin istumaan johonkin verhon nurkkaan.
- Sinulla on lahja, Rietrikka puhui usein siitä.

- Ehkä en halua lahjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti