2. Kortit vai kristallipallo


Unessa Kaatri näki toiset kasvot, kasvot joita peitti tumma parransänki, silmät jotka eivät jättäneet mitään arvailujen varaan, vaan tutkivat kaiken eteensä tulevan, liki tungettelevan tarkasti.
Unessa kallis tumma puku korosti täydellisesti miehen piirteitä. Mustat hiukset oli leikattu siististi ja kammattu päätä myöten, punainen solmuke leuan alla ja paksu satiinivyö saivat miehen näyttämään roistomaisen komealta. 
Juuri kun mies kääntyi kohti, Kaatri heräsi. 
- Miksi sinä kiusaat, nainen huokaisi, käänsi kylkeään ja yritti nukahtaa uudelleen. - En minä sinua halua, Kaatri kuiskasi äänettömästi. Viimeiset kaksi vuotta, Kaatri oli vältellyt miestä parhaansa mukaan. Silti, mies kiusasi häntä unissa, aivan kuten oli kiusannut tuona kesänä, kun Kaatri oli luullut olevansa rakastunut. 
Tuntia myöhemmin Kaatri nousi ylös ja siisti vuoteensa. Juuri kun hän oli kaatamassa vettä vanhaan kupari pannuun, eukko heräsi. - Huomenta, joko sinä olet jalkeilla?
- Jo, Kaatri hymähti. - En saanut enää unta, ja jos ei ole unessa tämä kylmyys alkaa tuntua ikävältä.
- Vieläkö jalkasi kipuilee?
- Ei se enää, tarkoitin vain, tai antaa olla, kahvi tuoksuu joka aamu yhtä hyvälle. 
- Se on totta, tuos minulle kupillinen.
Kaatri kaatoi kahvia kahteen emalimukiin ja ojensi toisen eukolle, joka nosti vain hiukan päätään vällyjensä välistä, ottaessaan kupin vastaan. - Että minä inhoan talvea, eukko sanoi ja hymähti. - Lapsena rakastin peuhata lumessa, mutta mitä enemmän ikää tulee, sen mieluummin eläisin vain pelkkää kesää. 
- Niin, Kaatri myönsi, hänestä talvi ja kesä olivat omalla tavallaan hauskoja aikoja. Kesällä oli lämmintä, mutta vain talvella saattoi nauttia ulkotulesta ja lämpimästä mehusta tulen äärellä, loputonta tähtitaivasta tuijottaen. 
- Jatkamme matkaa heti kun Otava kääntää kahvansa aamuun, eukko sanoi laskiessaan kuppinsa vuoteen vierellä olevalle puiselle tasolle. 
- Laitoin kaiken jo illalla valmiiksi. 
- Viisas tyttö, eukko hymähti ja nousi peitteensä alta. - Huomenna on esitys Kuokkalassa, sinun olisi jo korkea aika miettiä mitä haluat tehdä.
- Mamma hyvä, minullahan on työ.
- Se mikään työ ole, myyt pääsylippuja ja karamelliä. Sen työn voi hoitaa kuka tahansa poikain mukaan karkaavista. 
- En minä voi kivuta nuoralle, en uskalla trapetsille, Kaatri huokaisi.
- Olen opettanut sinulle kaikki taitoni, Kuokkalassa sinä saat toimia ennustajana.
- Pöh, olen aivan liian nuori.
- Sitä enemmän ansaitset, miehetkin tulevat mielellään kuulemaan kohtalonsa, jos sen kertoo nuori ja nätti tyttö.
- Mitä sinä teet, jos minä alan ennustaa, Kaatri kysyi, huuhtoessaan kahvipannun.
- Olen jo vanha.
- Etkä ole, Kaatri vilkaisi eukkoa, toki tämä oli viime viikkoina ollut vaisumpi kuin tavallisesti, muttei Kaatri halunnut ajatella, että eukko tuntisi itsensä vanhemmaksi, kuin menneenä kesänä. 
- Voi lapsikulta, ei kukaan elä ikuisesti.
- Älä puhu tuollaisia, Kaatri suuttui ja huomasi kyynelten puskevan esiin, vastusteluista huolimatta. Olihan hän kuullut, miten eukko oli alkanut yskiä, heti ilmojen kylmettyä, muttei hän halunnut ajatella, mitä se merkitsi. 
- Kuokkalassa sinä saat ennustaa, meidän pitää valita sinulle sopiva asu. Aloitatko korteilla vai kristallipallolla?
- Korteilla, pallo on aivan liian arvokas ja pelottava, Kaatri kuiskasi. - En edes halua nähdä mitä kristallipallosta näkyy, kortit sentään pysyvät sellaisina, kuin olet ne aikojen alussa maalannut. 
- Sinun pitäisi kyllä tehdä oma pakka, eukko mietti poimien korttipakan käsiinsä. - Omalla pakalla näkisit tarkemmin. 
- En tiedä haluanko nähdä tarkasti ihmisten tulevaisuutta. Entä jos näen jotain pahaa?
- Silloin kannattaa kiertää asia kauniilla korulauseilla, koskaan ei pidä kertoa pahoja asioita suoraan, ellei ihminen itse kysy.
- Ei kai kukaan suoraan kysy? Kaatri naurahti.
- He jotka tuntevat pahan läsnäolon, kysyvät hyvinkin tarkkaan, silloin voit kertoa mitä näet, muulloin olet hiljaa ja annat ihmisten elää onnellisina, hetkeen joka heille on määrätty. 
- Tarkoitatko?

- Opit kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti