25.




- Kositko sinä? Kaatri ihmetteli Risterin päästyä lauseen loppuun. 
- Miksi en? Tirehtööri haluaa luopua sirkuksesta ja minä jos kuka tiedän, kuinka tämä homma toimii, hänen ainut ehtonsa on, että menen kanssasi naimisiin, virallisesti. 
- Eikö minulla ole mitään sanottavaa asiaan? 
- Toki. Kaatri, tulisitko vaimokseni, auttaisit minua jatkamaan tätä kaikkea.
- Haluan naimisiin rakkaudesta, en jonkun sopimuksen vuoksi.
- Rakkaus on yliarvostettua, Rister sanoi ja sulki hetkeksi silmänsä. - Rakkaus kasvaa vuosien myötä, ei se tule kuin salama kirkkaalta taivaalta.
- Mistä sinä tiedät? Oletko koskaan rakastanut ketään?
- Olen, mies hymyili ja kiersi Kaatrin hiussuortuvan sormensa ympärille. - Jos vuosia. 
- Älä tee pilkkaa vakavasta asiasta.
- En minä pelkää kertoa tunteistani, toisin kuin sinä.
- Rister kiltti, minulla ei ole sinua kohtaan mitään tunteita, tai no korkeintaan ajoittain kiukkua ja vihaa.
- Viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan, vanhat sanovat.
- Älä ole tyhmä, enhän minä voi mennä sinun kanssasi naimisiin, vain koska tirehtööri toivoo niin.
- Hullummistakin syistä avioliittoja on solmittu. 
- Mitä minä saan?
- Kodin, turvan, työn ja myöhemmin perheen. 
- Kodin? Vankkurit jotka ovat alati liikkeellä.
- Kaipaatko paikoillaan pysyvää kotia? Tälläista? Rister kysyi ja levitti kätensä kuvaamaan suurta pihamaata heidän ympärillään.
- En tiedä, en ole koskaan asunut talossa, ehkä. 
- Entä jos lupaan että saat talosi.
- Mutta sirkus?
- Sirkus toimii, vaikken olisi kaiken aikaa sen mukana. Ostetaan talo jostain ja kierretään lähiseutuja.
- Olisiko se mahdollista? Kaatri ihmetteli, miettien niitä tuhansien kilometrien kiertueita joita he olivat vuosien aikana tehneet.
- Kaikki on mahdollista. Kai haluat että sirkus jatkaa?
- Haluan, mutta tuntuu kuin olisin kauppatavaraa. Olenko minä vastuussa taiteilijoiden työstä ja tulevaisuudesta, entä jos en suostu?
- Kukaan ei syytä sinua, jokainen löytää paikan jostain seurueesta joskus, tai asettuu kuka minnekin.
- Oletko varma?
- En, eivätkä ole hekään. 
Yhtäkkiä mies vaipui toisen polvensa varaan ja kaivoi pienen rasian taskustaan, avaten sen Kaatrin katseen alle. - Entä jos kosin oikein, Kaatri, tulisitko vaimokseni. 
- Tämä tuntuu kamalalta, onko minun vastattava nyt, tässä, heti?
- Vaikka sinä typerä tyttö et sitä ymmärrä, olen rakastanut sinua jo kauan. Olet niin sokean ihastunut Franssiin, joka ei välitä sinusta enempää kuin pikkusiskostaan, ettet suostu näkemään todellisuutta ympärilläsi. Frans olisi aivan väärä mies sinulle ja jopa sinä tiedät sen.
- Tiedänkö? Ehkä niin, toivoin että olisin tavannut jossain jonkun, joka olisi vienyt jalat altani, Kaatri puuskahti ja tarttui pieneen rasiaan, nosti sen lähemmäs ja katsoi sinikivistä kultaista sormusta mustalla sametilla. - Tämänkö saisin?
- Sen ja puoli sirkusta. 
- Olisiko minulla päätäntävaltaa asioihin?
- Kaikkiin niihin, joissa haluat olla mukana päättämässä. Voimme jutella tirehtöörin kanssa ehdoista, jos olet epävarma.
- Ja sinä rakastat minua?
- Rakastan.
- Mitä se tarkoittaa? Mitä rakkaus on?
- Opit sen aikanaan, Rister huokaisi ja nousi. Otti sormuksen rasiasta ja työnsi sen Kaatrin vasempaan nimettömään. 
- Olemmeko nyt kihloissa? Kaatri ihmetteli, ihaillen sinisen kiven välkettä sinisessä talvi-illassa.
- Menemme vihille, kun kuulutuksen on luettu kahteen kertaan. 
- Opinko minä rakastamaan sinua?
- Aika näyttää, toivottavasti toimin niin, ettet ainakaan ala vihata minua.
- Ja sirkus jatkaa? 
- Sirkus jatkaa, kuten ennenkin. 
- Kai minä sitten suostun, mutta lapsia en halua vielä vuosiin.
- Siitä keskustelemme häiden jälkeen.
- Et voi pakottaa, Kaatri perääntyi pari askelta.

- En koskaan ole pakottanut ketään, Rister hymyili vinosti. - Lupaan odottaa siihen hetkeen, kun sinä pyydät. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti